Skip to content

Tässä maailmassa vaan ei tästä maailmasta

17. joulukuu 2011

Gilles Dauvé

Toimittajan huomautus

Tämä kirjoitettiin liettualaisille ystäville, jotka halusivat julkaista esseen Capitalism & Communism vuodelta 1972.  Jotkut tämän tekstin osat (ja jotkut katkelmat esseestämme Revisiting the East and Popping in at Marx’s) saattavat kiinnostaa erityisesti entisissä byrokraattisissa – tai valtiokapitalistisissa – maissa asuvia ihmisiä, mutta tässä käsitellyt yleiset kysymykset koskettavat jokaista, joka välittää radikaalista kritiikistä tätä maailmaa kohtaan.

Sotasaaliit voittajille

Historian kirjoittavat voittajat. Vuonna 1970 kommunismi oli synonyymi sille, mikä oli todellisuutta Neuvostoliitossa ja muissa samanlaisissa järjestelmissä. Nyt sillä ei ole muuta yleisesti hyväksyttyä merkitystä kuin se, mikä aikoinaan oli todellisuutta Neuvostoliitossa ja samanlaisissa järjestelmissä. Ihmisille, jotka elävät entisissä byrokratian maissa, on kommunismista tullut vihattu sana, symboli sorrolle (mikä on jo tarpeeksi paha sinänsä), jota harjoitettiin vapauden nimissä (mikä tekee siitä vielä pahemman).

Yhtä paljon sekaannusta on kuitenkin myös länsimaissa, jotka eivät koskaan kuuluneet ”sosialisti”blokkiin. Esimerkiksi Ranskassa, jossa yhä toimii virallinen (vaikkakin alamäkeä luisunut) niin kutsuttu Kommunistinen puolue, tai Britanniassa, jossa CPGB hajosi vuoden 1991 jälkeen, on aivan yhtä vaikeaa esittää kysymystä kommunismista kuin Liettuassakin. Median ja yliopistomaailman jokapäiväinen keskustelu pursuaa kapitalismia kritisoivia näkemyksiä, mutta kommunismista ei enää puhuta tosissaan uhkana tai lupauksena. Sekaannusta on täydentänyt aiheen tuntemattomuus. Lue lisää…

Kirje antifasismista Aufhebenille

9. joulukuu 2011

Gilles Dauvé

Tämä kirje on lähetetty Aufheben-lehdelle 1997. Se on vastaus lehdessä julkaistuun arvioon pamfletista nimeltä Fascism/Anti-fascism. Suomennos on kopioitu Takku.netistä.

1. Voiko proletariaatti estää kapitalistista yhteiskuntaa muuttumasta ajoittain diktatuuriksi?

Lyhyt vastaus: ei.

Pidempi vastaus ei ole sen enempää kuin kysymyksen kritiikki. Kun tuollainen kysymys kysytään, niin se tarkoittaa käytännössä, että olisiko Saksan työväenluokka kyennyt tekemään jotain (tai mitään) estääkseen Hitlerin valtaannousun 1932-33? Puhumme nyt historiasta, ja historia osoittaa kysymyksen historiattomaksi, tai jopa antihistorialliseksi: 1932-33 arpa oli jo heitetty, sillä työväenluokan autonomia ja poliittinen piiri oli estetty. Ja se ei johtunut jostain sosialististen tai stalinististen puolueiden itsetuhoisista tai harkitsemattomista taktiikoista, vaan vuosien luokkakompromissien aiheuttamasta sosiaalisesta esteestä, jota mikään poliittinen voima ei pystynyt rauhanomaisesti kumoamaan tai muuttamaan.
Lue lisää…

Tori – mellakka – kommuuni

19. marraskuu 2011
tori-mellakka-kommuuni

 

Me olemme hylättyjen, petettyjen sukupolvi. Meidät on heittänyt nykyajan rannoille 150 vuotta epäonnistunutta kapinaa, karille ajautunut työväenliike, sadan poliittisen projektin epäonnistuminen. Mutta meitä eivät ole jättäneet ainoastaan entiset ystävämme. Nyt jopa vihollisemme pakenevat meitä, jopa pääoma hylkää meidät: ei enää sen vähimmäislupauksia, oikeutta tulla riistetyksi, oikeutta myydä omaa työvoimaansa. Hylättyinä, me kohtaamme maailman täysin hallitsemattomina. Ei ole enää mitään mahdollisuutta sovittaa keinoja ja päämääriä toisiinsa, emme voi mitenkään alistaa toimintaamme rationaaliselle tai käytännölliselle. Nykyinen säästöjen ja leikkausten aika merkitsee, että vähäisimmätkin vaatimukset edellyttävät sosiaalidemokraatteja ottamaan kiven käteensä. Demokratian pettäminä, sosialismin teknokraattien pettäminä, anarkian typerän idealismin pettäminä, kommunistisen laitavasemmiston jäykän fatalismin pettäminä. Me emme ole 99%. Me emme ole mikään helvetin prosenttiosuus. Meitä ei voi laskea. Kuten vanhassa laulussa sanotaan, emme ole mitään ja meistä täytyy tulla kaikki.

Lue lisää…

Liisa hirviömaassa

19. marraskuu 2010
alice

Jean-Pierre Carasso, Gilles Dauvé, Dominique Martineau, Karl Nesic (2001 / 2010)
(PDF)

Liisa on pulassa.

6 000 ihmistä tällä planeetalla haluaa siepata, raiskata, kiduttaa ja tappaa hänet.

6 000 000 on kiintynyt häneen tavalla, joka saattaisi johtaa jonkinlaiseen pieneen fyysiseen kontaktiin, mikä hyvin harvoin johtaa siihen, että häntä satutetaan tai pakotetaan mihinkään. Itse asiassa varsin monet näistä kuudesta miljardista, kuten diakoni Charles Dodgson, joka tunnetaan paremmin nimellä Lewis Carroll, ovat tyytyväisiä jos vain saavat ottaa kuvia Liisasta tai katsella niitä.

Kuudesta miljardista ihmisestä harva lankeaa ensimmäiseen kategoriaan, mutta sen sijaan he saattavat kuulua toiseen, usein hyvin lyhyen aikaa, kenties vain kerran elämässään, tai mahdollisesti vain mielessään.

Lue lisää…

Poliittisen autonomian kritiikistä (katkelmia)

19. marraskuu 2010
peace-love-cops

Gilles Dauvé & Karl Nesic (2008)

Katkelmia kirjoitelmasta A Contribution to the Critique of Political Autonomy.
Käännös (2008) julkaistu aiemmin Takku.netissä.

Meidän kritiikkimme kohdistuu Valtioon, demokraattiseen tai diktatoriseen. Taantumuksellinen kritiikki kohdistuu demokraattiseen Valtioon. Fasismi vihaa syvästi demokratiaa, ja jos se pääsee valtaan, se hankkiutuu eroon poliittisesta kilpailusta. Fasisti kuitenkin vihaa demokraattisessa järjestelmässä parlamentaarisia menettelytapoja, ei Valtion instituutioita, jotka fasistit viettelevät, valloittavat, miehittävät ja linnoittavat, ja vievät näin äärimmäisyyksiin ne mahdollisuudet mitkä piilevät kaikissa parlamentaarisissa järjestelmissä.

Kommunismi vastustaa demokratiaa koska se on valtionvastaista. Fasismi vastustaa vain demokratiaa, koska se on valtiomyönteistä. Me pidämme demokratiaa Valtion muotona, kun taas taantumukselliset pitävät sitä poliittisena muotona, joka heidän mielestään on liian heikko puolustamaan Valtiota. Mussolini ja Hitler tuhosivat parlamentarismin luodakseen kaikkivoivan keskitetyn toimeenpano- ja hallintovallan. Kommunistien on täytynyt tulla toimeen parlamentarismin kanssa yhtenä hallituksen ja tukahduttamisen muodoista (eikä se ole ollut heikko). Taantumus arvostelee vapaata tahtoa ja porvarillista individualismia korvatakseen ne (vanhoilla tai uusilla) tukahduttavan auktoriteetin muodoilla. He haluavat jotain vähemmän kuin yksilöitä. Kommunistinen näkökulma pyrkii tekemään totta yksilöiden pyrkimyksestä vapauteen, joka on sekä henkilökohtainen että yhdessä toisten kanssa eletty. Se haluaa jotain enemmän kuin yksilön.

Lue lisää…

Pasifismi, antimilitarismi, musta blokki jne.

19. marraskuu 2010

Puolitoista vuotta sitten Taloussanomat kertoi Ibis-hotellin tuhopoltosta Strasbourgissa järjestetyn Nato-huippukokouksen mellakoiden yhteydessä. Hotellissa majoitettiin kokouksen aikana Nato-johtajia suojelemaan komennettuja poliiseja. Kopioin tähän alle ajatuksia, joita tuolloin kirjoitin uutisen kommentteihin, osin hieman uudelleenmuotoiltuna.


”Mielenosoittajien joukossa toimiva verkosto, joka kutsuu itseään ”Mustaksi blokiksi” …”

Musta blokki ei ole mikään ryhmä tai verkosto, vaan taktiikka, jonka kuka hyvänsä voi omaksua mielenosoituksessa tai muussa joukkotilanteessa. Se mahdollistaa anonyyminä pysymisen ja avaa mahdollisuuksia suoraan hyökkäykseen pääomaa vastaan. Taktiikkaa voivat hyvin käyttää vaikkapa ökytaloja sabotoivat raksamiehet, jos haluavat sabotaasin lisäksi joskus osallistua mielenosoitukseen.

Lue lisää…

Kun kapinat kuolevat

15. marraskuu 2010

kapinat-wordle-04Gilles Dauvé (1999/2000)

Alkuperäinen suomennos 2008, suomennosta korjattu 2012

PDF

 

 


”Francon voittamiseksi piti ensin voittaa Companys ja Caballero. Fasismin pois pyyhkimiseksi piti ensin murskata porvaristo ja sen stalinistiset ja sosialistiset liittolaiset. Kapitalistinen valtio piti tuhota alhaalta käsin, ja asettaa rivijäsenten komiteoihin perustuva työläisten valta (…) Antifasistinen yhtenäisyys on ollut vain porvaristolle alistumista.”
-Kommunistisen Unionin manifesti, Barcelona, kesäkuu 1937

Kun kapinat kuolevat

”Jos Venäjän vallankumouksesta tulee merkki proletaarisen vallankumouksen alkamiselle lännessä, niin että molemmat täydentävät toisiaan, silloin voi nykyinen venäläinen maan yhteisomistus olla kommunistisen kehityksen lähtökohtana.” – Marx ja Engels, esipuhe Kommunistisen manifestin venäjänkieliseen painokseen 1882.

Tämä näkökulma ei toteutunut. Euroopan teollinen työväenluokka ei koskaan kohdannut Venäjän elävöitynyttä maalaiskommuunia. Lue lisää…