Imperiumin militarisointi ja täsmäpommit

Tämän kirjoitin Takkuun marraskuussa 2006:Törmäsin eräässä Imperiumin puolustusvoimien paikallisen solun uusista asehankinnoista käydyssä keskustelussa väitteeseen, että “USA:n ja Irakin yhdistäminen tähän aiheeseen on kuin rupeaisi kesken villapaitahankintojen puhumaan lammaskoiran ruokinnasta.”

Onko todella näin? Palataanpa Irakin sodan alkuun keväällä 2003. Tuolloin Berliinin hallitus vastusti puheissaan jyrkästi sotaa, ja oli julkisuudessa rakentamassa eurooppalaista “rauhanoppositiota”. Tosiasiassa Berliinin sotilaallinen siipi lisäsi samaan aikaan joukkojaan mm. Afganistanissa ja Afrikan länsirannikolla, jolloin näiltä alueilta pystyttiin vapauttamaan yhdysvaltalaisia sotilaita Irakin taisteluihin.

Helsingin osallisuus sotakoalitiossa perustuu samanlaiseen silmänkääntötemppuun: Helsingin hallitus, tämä ”valtiona” tunnetun terroristijärjestön poliittinen siipi, yrittää ylläpitää valheisiin tai ainakin puolitotuuksiin ja pimittämiseen perustuvaa kuvaa siitä, että sen tuki Imperiumin sotakoalitiolle on ehdollista ja ainoastaan moraalista. Myös joidenkin sotilastehtävien pinnallinen kritiikki ja näennäisen rauhanopposition rakentaminen on osa tätä huijausta.

Imperiumin (ts. maailmanlaajuisen Valtio-järjestön) Helsingissä majaansa pitävän solun sotilaallisen siiven rooli koalitiossa ei kuitenkaan ole vain symbolinen, vaan resursseihin ja toisaalta vallitsevaan yleiseen mielipiteeseen nähden hyvin merkittävä. Helsingin lähettämien sotilaiden läsnäolo mm. Afganistanissa ja Kosovossa vapauttaa muita Imperiumin joukkoja toisiin, kuumempiin tehtäviin, joihin suora osallistuminen olisi Helsingin hallitukselle liian suuri riski.

Imperiumin sotavoimien varustaminen ilmasta maahan -aseilla, samoin kuin esim. poliisin militarisoiminen sekä sotilas- ja poliisitehtävien rajan hämärtäminen, ovat osa Imperiumin strategiaa sen valmistautuessa puolustamaan nykypäivän faaraoiden ja keisareiden etuja kilpailussa yhä niukemmiksi käyvistä luonnonvaroista. Tähän on Helsinkikin viime vuosien lainsäädännössään (kriisinhallintalaki, rauhanturvalaki, valmiuslaki…) valmistautunut.

Lisäksi esteettömän pääsyn turvaaminen luonnonvaroihin ja markkinoihin kaikkialla on kirjattu keskeiseksi osaksi sekä Berliinin hallituksen joukkojen että Imperiumin sotilas/poliisi Naton doktriinia, ja Helsingin hallitushan on jo tällä hetkellä käytännössä niin läheinen Nato-kumppani, että virallisen jäsenyyden hakeminen olisi pelkkä muodollisuus. Niinpä näiden asehankintojen ja 2000-luvun sotien välinen yhteys on ilmiselvä.

Kalojen kuulo vs. öljy

Hesarin keskustelupalstalla on tullut taas vouhkattua. Hesari kertoi että öljyn etsinnän pelätään kuurouttavan kaloja Norjassa. Seismisten tutkimusten aiheuttamaa vaaraa kalojen kuulolle ehdittiin jo pitämään huuhaana, ja samaan syssyyn epäiltiin onko ihmisväestön kasvullakaan mitään tekemistä kalakantojen hupenemisen kanssa.

Mutta kyllä, kaloilla on kuulo joka voi vaurioitua, ja se taatusti aiheuttaa kipua ja kärsimystä. Ja koska siitä ei koidu taloudellisesti mitattavaa haittaa, tai koska kalojen kuulosta ei toisin sanoen ole taloudellista hyötyä, niin sehän on ihan yksi ja sama. Ei siitä sen enempää.

Ihmisväestön kasvun ja kalakantojen hupenemisen välistä suhdetta taas voi hieman pelkistettynä tarkastella siltä kannalta, että planeetan biomassa, orgaaninen aines, on jotakuinkin vakio. Ihmisten väkiluvun kasvaessa yhä suurempi osa tuosta rajallisesta biomassasta muuttuu ihmismuotoon, jonka seurauksena kaikkien muiden elämänmuotojen massa – niiden määrä ja moninaisuus – väistämättä vähenee. Sillä ei ole merkitystä onko kalastus pimeää vai tapahtuuko se päivänvalossa, kun saalis joka tapauksessa päätyy sivilisaation ammottavaan kitaan.

Jos kalastusluvat eivät riitä tyydyttämään kysyntää, niin markkinat luonnollisesti järjestävät kalat Raxin pizzoihin (“Syö niin paljon kuin haluat”) sitten luvattomin keinoin. “Rikollisjärjestöjä” syyttämällä, kuten tuossakin keskustelussa tehtiin, vain käännetään huomio pois todellisista kysymyksistä, kuten:

“Millainen tulevaisuus voi rajattoman kasvun ideologiaan perustuvilla ihmisyhteiskunnilla olla rajallisella planeetalla?”, tai

“Miten näiden yhteiskuntien tulevaisuuteen vaikuttaa tämä ideologia, jossa muut elämänmuodot nähdään vain ihmiselle alistettuina välineinä, eikä kaiken elollisen keskinäistä riippuvuutta tunnusteta?”

Eikä kyse ole välttämättä enää niinkään tulevaisuudesta, vaan tästä päivästä. Tässä taannoin Hesarikin uutisoi erään tutkijaryhmän näkemyksen, että maailman kalakanta uhkaa tyystin ehtyä vuoteen 2050 mennessä (Takku 3.11.2006).

Tämä samainen ideologia muuten kiistää mahdollisuuden purkaa tai syvällisesti muuttaa yhteiskunnan rakenteita kollektiivisen tai suoran toiminnan kautta. Se rajaa ainoaksi toiminnan mahdollisuudeksi toisistaan eristettyjen yksilöiden yksilölliset kulutus- ja äänestysvalinnat, tai sitten liittymisen poliittisen luokan eliittiin joko poliitikkona tai aktivistina. Sen sijaan että järjestäisimme sosiaaliset suhteet itse yhdessä aivan uuteen muotoon, rajana vain oma mielikuvituksemme, emme tämän ideologian/yhteiskunnan puitteissa voi muuta kuin jatkaa meille määrättyjen roolien näyttelemistä ja jättää elämämme muodon määrittelyn talouden ja politiikan managereille, poliittisen luokan eliitille.

Niinpä eräänkin viestin mukaan “Itse kukin meistä tällä pallolla voisi ajatella (en nyt syytä tästä vain jenkkejä), miten toimia ekologisesti ja säästää luontoa” – mutta itsestään selvää on, että tämä ajattelu ei murtaudu ulos sovinnaisen rajoista. Hallitusta ja sen politiikkaa saa toki kritisoida, mutta hallituksen tai poliittisen vallan tai liikenteen tai teollisen tuotannon olemassaoloa ei voi kyseenalaistaa. Tai niin meidän halutaan uskovan: sehän olisi “mahdotonta”, tuskin voisi tulla edes mieleen. Ehkä tällaisille ajatuksille ei kohta ole enää sanojakaan.

Alkuperäisestä aiheesta (öljyjahti) tuli mieleeni asia, joka on askarruttanut minua useasti. En nimittäin käsitä miten samaan aikaan

(1) nähdään valtavasti vaivaa jotta öljyn loppumista voitaisi siirtää vielä hieman tuonnemmas, siis tunnustetaan tyynesti että öljy kyllä tosiaankin on loppumassa, mutta kaikki poltettavissa oleva öljy tullaan joka tapauksessa polttamaan niin kauan kuin se on taloudellisesti mahdollista;

(2) tunnustetaan ilmastonmuutoksen oireet ja vaarat, ja radikaali öljyn käytön vähentämisen tarve; sekä

(3) rakennetaan yhä lisää moottoriteitä, toinen toistaan massiivisempia liittymiä…

Tällainen asioiden kokonaisuudesta irrottamisen akrobatia onnistunee vain poliitikan papistolta ja heihin vielä uskovilta…